Puutiaisaivotulehduksen (TBE) tapausmäärä nousi vuonna 2023 jälleen uuteen ennätykseen. Vuoden aikana todettiin yhteensä 194 TBE-tapausta. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan puutiaisia tavataan nyt selvästi pohjoisempana kuin vielä 50 vuotta sitten. Myös puutiaishavaintojen määrä vaikuttaa kasvaneen. TBE on puutiaisen kantaman viruksen aiheuttama tauti, johon ei ole parannuskeinoa. Tartunnalta voi kuitenkin suojautua rokottautumalla.

Puutiaisten levittämän puutiaisaivotulehduksen eli TBE:n (tick-borne encephalitis) tapausmäärä nousi vuonna 2023 uuteen ennätykseen. Syyskuun 2023 loppuun mennessä tautitapauksia oli ilmoitettu THL:n ylläpitämään tartuntatautirekisteriin 160, mikä on selvästi enemmän kuin 2022 koko vuoden tapausmäärä (126). Määrä ylittää myös edellisen ennätysvuoden 2021 tapausmäärän (149). Kokonaisuudessaan vuoden 2023 tapausmäärä on 194[1].

TBE:n tapausmäärät ovat olleet nousussa koko 2010-luvun. Erityisesti määrät ovat nousseet pääkaupunkiseudulla ja Länsi-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Etelä-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Vuonna 2023 eniten tapauksia todettiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella (49), Varsinais-Suomen hyvinvointialueella (31) ja Helsingissä (23).

Suomen TBE-kehitys ei ole ainutlaatuinen. Tapausmäärät ovat olleet nousussa myös esimerkiksi länsinaapurissamme Ruotsissa, missä vuonna 2021 ylitettiin ensimmäisen kerran 500 vuotuisen TBE-tapauksen raja. Vuonna 2023 Ruotsissa rekisteröitiin peräti 596 TBE-tapausta. Alle 200 TBE-tapausta Ruotsissa todettiin edellisen kerran vuonna 2014. [2]

TBE:n eli puutiaisaivotulehduksen aiheuttaa puutiaisten välittämä virus. Pahimmillaan tauti voi johtaa vakaviin ja pitkäkestoisiin neurologisiin oireisiin, kuten muistiongelmiin, tajunnanhäiriöihin ja halvausoireisiin. Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sitä vastaan voi suojautua rokottautumalla. Rokote ei kuitenkaan estä puutiaisen puremaa, eikä suojaa puutiaisen levittämältä yleiseltä borrelioosilta.

Puutiaisia kohdataan nyt selvästi pohjoisempana kuin 50 vuotta sitten

Vuosi 2023 oli kokonaisuudessaan vilkas puutiaisvuosi. Turun yliopiston ja Pfizerin ylläpitämään Punkkiliveen ilmoitettiin vuoden aikana yli 143 500 puutiaishavaintoa. Eniten havaintoja (noin 17 800) tehtiin pääkaupunkiseudulla.

Ilmaston lämpeneminen on nostanut Suomen keskilämpötilaa ja tuonut lisää sateita, mikä suosii lämpimässä ja kosteassa viihtyviä puutiaisia. Turun yliopiston puutiaisprojekti selvitti hiljattain julkaistussa tutkimuksessaan[3], että ihmiset ja lemmikkieläimet kohtaavat puutiaisia nyt huomattavasti pohjoisempana kuin noin 50 vuotta sitten. Läntisessä Suomessa puutiaisten esiintymisalue ulottuu jopa 400 kilometriä pohjoisemmas. Suomen pohjoisin puutiaispopulaatio löytyy noin Rovaniemen korkeudelta.

”Länsirannikon nouseminen puutiaisriskialueeksi on selkeästi suurin yksittäinen muutos viimeisten vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi Oulun seudulta ei vuonna 1958 löytynyt puutiaisia lainkaan, mutta vuonna 2023 sieltä raportoitiin Punkkiliveen lähes 10 000 puutiaishavaintoa. Länsirannikon muutosten taustalla vaikuttaa olevan pääasiassa idästä levinnyt taigapunkki”, kertoo Jani Sormunen Turun yliopiston puutiaisprojektista.

Punkkiliveen puutiaishavaintoja ilmoitetaan vuosittain aina pohjoisinta Lappia myöten. Näissä tapauksissa ei kuitenkaan liene kyse vakiintuneesta puutiaispopulaatiosta, vaan ihmisten ja lemmikkien mukana kulkeutuneista ”tuontipunkeista”.

Sormusen mukaan puutiaisten esiintymisalueessa on tapahtunut muutoksia myös Ruotsissa.

”Pohjoisessa Ruotsissa eletään mielenkiintoisia aikoja taigapunkkien suhteen. Ruotsin ensimmäiset taigapunkkipopulaatiot löydettiin 2015 Ruotsin puolelta Perämeren rannikkoa ja taigapunkkien määrät ovat jatkaneet kasvua Ruotsin pohjoisosissa. Suomessa esimerkiksi Simossa on taigapunkkien ylläpitämä TBE-viruskeskittymä, joten odotettavissa on, että taigapunkkien mukana viruksia siirtyy myös Ruotsin pohjoisosiin.”

Kansallinen TBE-rokotusohjelma ja suositusalueet laajenivat

TBE:ltä voi suojautua rokottautumalla. Perussarjaan kuuluu kolme annosta, joista toinen annos otetaan 1–3 kuukautta ensimmäisen jälkeen ja kolmas 9–12 kuukautta toisen annoksen jälkeen. Mikäli suojan tarvitsee nopeammin, voi toisen annoksen ottaa poikkeuksellisesti jo kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen. Tämä ei muuta kolmannen annoksen aikataulua.

THL tiedotti tammikuussa laajentavansa kansallista TBE-rokotusohjelmaa. Uusina alueina rokotusohjelmaan kuuluvat tänä vuonna Tohmajärvi, Lappeenrannan Kuusimäki-Lavola, Raaseporin Bromarv ja Helsingin Karhusaari. Kemissä rokotusohjelma kattaa nyt Takajärvi-Haukkarin, Pikku Berliini-Hepolan, Veitsiluodon, Ajoksen ja Peurasaaren alueet kokonaisuudessaan. Rokotusohjelmaan kuuluvien riskialueiden vakituiset asukkaat ja pitkäaikaiset loma-asukkaat ovat oikeutettuja maksuttomaan TBE-rokotteen perussarjaan.

THL on päivittänyt myös alueellisia rokotussuosituksia. Näillä alueilla rokotus tulee maksaa itse.

Rokottautuminen ei estä puutiaisen puremaa eikä suojaa borrelioosilta. Etenkin luonnossa liikkuessaan puutiaisilta on siis hyvä suojautua myös muulla tavalla. Peittävä vaatetus suojaa ihoa ja vaaleilta vaatteilta matkaan tarttuneet puutiaiset erottaa helposti. Tarvittaessa lahkeet voi sujauttaa sukkien sisään. Maastossa kannattaa suosia varrellisia jalkineita.

Ulkoilun jälkeen on hyvä tehdä niin sanottu punkkisyyni, jossa koko vartalo tutkitaan puutiaisten varalta. Myös perheen lemmikit on hyvä tarkastaa.

 

Lisätiedot:

Puutiaiset ja niiden elinympäristö:
Jani Sormunen
Puutiaistutkija, Biologian laitos, Turun yliopisto
email. jjtsor@utu.fi
puh. +358 50 354 6851

Pfizer Oy:n yhteyshenkilö:
Heidi Åhman
Lääketieteellinen asiantuntija, Pfizer Oy
puh. 09 430 040

Lähteet:

[1] Lähde: THL:n tartuntatautirekisteri.
[2] Lähde: https://www.folkhalsomyndigheten.se/folkhalsorapportering-statistik/statistik-a-o/sjukdomsstatistik/tick-borne-encephalitis-tbe/
[3] Sormunen, J.J., Sääksjärvi, I.E., Vesterinen, E.J. et al. Crowdsourced tick observation data from across 60 years reveals major increases and northwards shifts in tick contact areas in Finland. Sci Rep 13, 21274 (2023). https://doi.org/10.1038/s41598-023-48744-8